Mitä pakata laukkuun?

Kamaa on tarpeeksi

Taas on melkein viikko vierähtänyt siitä kun viimeksi päästiin kiipeämään vuorilla, hyvä aika kirjoitella hieman varusteista joita käytämme. Jotkut lukijat ovat niistä jo jotakin kyselleet, toivottavasti tämä kirjoitus vastaa kysymyksiinne! Aihe ei itsessään kovin mielenkiintoinen ole. Varusteet ovat työkaluja, jotkut parempia kuin toiset, kokeilen tuoda esille ne varusteet joista on ollut todella hyötyä täällä Patagoniassa.

Ensimmäinen asia joka iski vasten kasvoja saapuessamme pelipaikoille oli se, että täällä on talvi. Lämpötilat kylmiä, kaltsireitit jäisiä & lumisia, lähestymiset hankalia syvän lumen takia. Monelle tämä oli yllätys, koska viimeiset kaksi kautta ovat olleet todella lämpimiä. Moni tiimi päätyikin keskelle talvea ilman kunnon varusteita talvikiipeilyyn.

Meillä oli onneksi mukana kunnon kengät ja muutkin kamppeet kylmemmän kelin sekä jääkiipeilyn varalle. Näistä tamineista tyytyväisimpiä olemme olleet Scarpan Phantom Lite kenkiin. Käytännössä kengät vastaavat hyvin pitkälti La Sportivan baturoita. Kengät ovat mukavan kevyet, mutta silti tarpeeksi lämpimät niin, ettei varpaat palele varmistaessa pidempiäkin tuokioita. Tämän lisäksi kengät pitävät hyvin vettä, jalat pysyvät kuivina (=lämpiminä) märälläkin kelillä. Muutama kiipeilijä meidän hotellilta on palelluttanut varpaitaan pitkillä reiteillä liian kevyiden kenkien vuoksi, no bueno. Lisäksi scarpan kengät ovat siitä mukavat että ne joustavat jonkin verran pohjasta, joten kävely ei ole niin tuskaista kuin jäykemmillä kengillä, ja uskokaa tai älkää, sitä kävelyä täällä saa harrastaa jonkin verran.

Lämpimien kenkien lisäksi täällä on tarvinnut paljon lämpimiä vaatteita, ja hyväksi yhdistelmäksi on osoittautunut ns. kahden untsan taktiikka, tai tässä tapauksessa kahden kuitutakin taktiikka. Keli on niin vilpoista, että kiivetessä on ollut hyvä pitää ohuempaa kuitutakkia päällä ja taukoja & varmistamista varten repuista löytyy paksummat takit. Tällä yhdistelmällä on pärjännyt hienosti. Vaatteiden osalta pisteet kuitenkin menevät Arcteryxin Atom LT kuituhousuille. Pöksyt painavat kolmisen sataa grammaa, niissä on täysipitkät vetoketjut sivuilla, joten ne saa minuutissa päälle vaikka raudat olisivatkin jalassa. Housut ovat olleet eniten käytössä nukkuessa ja taukoja pidettäessä, mutta muutamilla reiteillä tarpeeksi vilpoisella säällä olemme kiivenneetkin nämä housut jalassa. Buenissimo!

Tästä pääsemmekin aasinsillalla yöpymisvarusteisiin. Tällä saralla edukseen on osoittautunut Mountain Hardwearin EV direct 2 teltta. Pieni, BD:n firstlightin kokoinen yksikerrosteltta johon mahtuu juuri ja juuri kaksi makuualustaa. Materiaali on kestävämpää ja painavampaa kuin firstlightissa. Teltta painaa noin 2kg, vajaa kilo enemmän kuin firstlight, mutta teltta on ollut sen ekstra kilon arvoinen. Vettä ei tule läpi rankemmallakaan sateella, niin kuin firstligtilla tuppaa tapahtumaan. Lisäksi teltta kestää tuulta paljon paremmin kuin firstlight.

Makuualustoina meillä on thermarestin neoairit, kevyet pieneen pakkautuvat ilmatäytteiset alustat. Untuvatäytteiset makuupussit painavat reilu puoli kiloa, niissä tarkenee juuri ja juuri kun nukkuu toppahousut ja ohut toppatakki päällä. Tärkeintä pusseissa on kuitenkin se, että molemmilla on suunnilleen saman painoiset pussit. Silloin kun palelee öisin niin tietää että kaverikin palelee…

Elintarpeellinen hyödyke näissä touhuissa on hyvä otsalamppu. Meillä molemmilla on matkassa Petzlin Nao. Lamppuhan on täysin ohjelmoitavissa omien tarpeiden mukaan. Lisäksi siinä on reaktiivinen moodi, tarkoittaen sitä että lamppu säätää itse valotehon tarpeen mukaan. Valotehoa löytyy ainakin tarpeeksi isompienkin kohteiden skouppailuun. Ainoana pienenä miinuspuolena lampussa voi pitää akkujen hyötysuhdetta verrattuna tavalliseen led-lamppuun. Täyteen ladattu akku kestää kyllä hyvin vaikka juuri tuon Superdomokeikan, mutta ei juuri sen enempää, riippuen tietysti minkälaisilla valotehoilla liikutaan. Meillä on aina vara-akku matkassa joten sillä asia on helposti ratkaistu.

Kiipeilyromua otimme mukaan reilusti, useampi setti kamuja, kiiloja, teräsraudat & hakut vaikeampaa kiipeilyä varten ja alumiiniraudat jotka saa kiinni lenkkareihin lumisia lähestymisiä varten. Toistaiseksi alumiinirautoja ei olla tarvittu, koska kelit ovat olleet niin kylmät että kalliokiipeilyt on voinut unohtaa täysin.

Alppikiipeilyssä, tai tällä kertaa Andikiipeilyssä, keveys on aina valttia ja sen myötä tarvitsee tarkkaan miettiä reittikohtaisesti mitä kiipeilykamaa kullekin reitille kantaa. Teknisimmillekkään mittareiteille emme ole vamaan kertaakaan kantaneet yhtä settiä enempää kamuja. Ehkä pari pienempää ekstrakokoa. Lisäksi pakka kiiloja ja nippu jääruuveja. Superdomolla meillä oli jääruuveja vissiin 14 kappaletta. Tietysti jos nyt lähtee kiipeämään puhdasta kalliota, jääruuveja ei tarvitse ollenkaan ja kamujen määrää tarvitsee kasvattaa. Lisäksi kiiloista sen verran että niitä olemme pitäneet reilusti mukana ihan siinä mielessä että niitä joutuu välillä jättämään laskeutumisankkureihin. Lisäksi olemme kantaneet mukana muutamaa hakaa.

Köysiksi valitsimme mukaan ohuet(reilu 8mm.) puoliköydet sekä ohuen sinkkuköyden(9,2mm). Toistaiseksi sinkkuköysi on ollut käytössä vain laakson sporttikallioilla. Muuten sinkkuköydellä pidempien kallioreittien kiipeäminen on yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin puolikkailla. Varsinkin kun kiivetään verrattain suoria halkeamalinjoja on sinkkuköydellä kiipeäminen nautinnollisempaa. Toinen puoliköysistä täytyy kuitenkin pitää mukana laskeutumista ajatellen. Köydet on 50 m., ja suurimmalle osalle reiteistä ihan tarpeeksi pitkät.

Muuten kiipeilykamat on aika pitkälti samat kuin ihan mille tahansa kiipeilymatkalle lähdettäessä. Valjaat, kengät, kypärä, mankkapussi, paljon nauhalenkkejä ja sulkurenkaita.

Lähestymisille on sauvat osoittautuneet todella hyödyllisiksi. Sauvoilla saa paljon säästettyä reisiä ylämäissä ja polvia alamäissä.

Yksi kysymys joka monia varmasti askarruttaa on lentoyhtiöiden lisäkilot ja miten saimme kaiken tavaran raahattua tänne maailman toiselle puolelle. Vaikka tavaramäärä tuntuu suurelta, meillä oli tavaraa tänne tultaessa ehkä maksimissaan 70kg. KLM:llä lisämatkalaukku maksaa 80 euroa joten aika iisisti ja pienellä lisäkustannuksella saimme tavarat tuotua perille ilman suurempia ongelmia.

Loppuviikolle on luvattu kohtalaista keliä joten huomenna on aika lähteä taas kävelemään ylöspäin kohti uusia seikkailuja.