Toinen yö lentokentällä. Tän päivän matkustus ei nyt sit enää oo kulkenutkaan niin smootisti kun olis toivonut. Jo pelkkä Patagoniaan pääsy näyttää olevan oma vaikeutensa.
Viime yö meni tosiaan lentokentällä. Sain ehkä nukuttua noin tunnin ja aamulla asteltiin toiveikkaana lähtöselvitykseen. Sekin meni hienosti ja siirryttiin vielä enemmän toiveikkaana odottelemaan lentoa. Aamu oli sateinen ja ukkonen pauhasi.
Ensin peruttiin yksi kotimaan lento ja pienen ajan kuluttua koko lista näytti siltä että ihan heti ei matkaan päästä. Pian koko El Calafate nimi hävisi listalta. Selviteltiin asiaa ja lennot vaan oli ukkosmyräkän vuoksi myöhässä. No, aikaa kului ja yksikään lento, ainakaan sisämaan lento, ei lähtenyt.
Porukka alkoi käymään vähän jopa kuumana. Pientä mellakan tuntua ilmassa. Todella vähän informaatiota saatavilla mistään. Keli muuttui paremmaksi eikä niitä lentoja lähtenyt vieläkään. Jossain vaiheessa, oltiin siis odotettu jo kuutisen tuntia, lentoja alettiin perumaan ja joka kerta kun lento peruttiin koko odotusaula ehkä viidensadan matkustajan voimin ryhtyi kunnon vihellysaplodeihin. Hyvä meininki.
Lopulta koitti meidänkin lennon peruuttaminen ja siirryttiin odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Tässä vaiheessa selvisi ettei edes tosiaan olis ollut mitään konetta saatikka henkilökuntaa jolla meiät olis lennätetty. Silti peruuttamisen syy oli huono ilma. Kävi jossain vaiheessa mielessä oliko mitään konetta koskaan ollutkaan ja koska syy on säästä johtuva lentoyhtiöltä vähenee vastuu aika merkittävästi.
Kaikki porukka, siis parin lentokoneellisen verran, siirrettiin takasin check in tiskeille josta meidät ohjattaisiin uusille reiteille. Porukkaa oli ja palvelutiskejä tasan yksi. Eihän siitä mitään tullut.
No sitten joku huomasi seikan ja alettiin hoitaa lisää porukkaa tiskeille.
Eipä siitä porukasta juuri apua ollut kun kukaan ei tiennyt mitä pitäis tehdä ja miten. Jossain vaiheessa joku virkailija alkaa huutamaan nimeltä porukkaa siitä kolmensadan hengen huligaanijengissä, sanomattakin selvää ettei siitäkään tullut mitään. Peruskatastrofaalista toimintaa. Missään vaiheessa ei ollut mitään tietoa siitä lennosta. Päästäänkö lähtemään tänään vai huomenna, vaiko koskaan.
Sinällään tilanne ei nyt meille ollu mitenkään stressaava. Tai olishan se nyt mukava päästä perille mut aikaa on kuitenkin sen verran tässä että ei tollasesta nyt niin paljon jaksanu stressata. Lomallahan tässä ollaan.
No lopulta tuli tieto että lento lähtee ja itse asiassa niitä lähti kaksi. Molemmat Calafateen, toinen Barilochen kautta. Helpottava tieto. Saatiin myös Aerolinas Argentinasin tarjoama sapuska joten eihän siinä nyt oikeestaan sitten ollut minkäänlaista hätäpäivää.
Meiän lento oli charterkone joka toi meidät lopulta kaksitoista tuntia myöhässä tänne El calafateen. Sanomattakin selvää ettei täältä puolenyön aikaan pääse mihinkään Chalteniin, joten jäätiin tänne nyt sitten yöksi. Bussin pitäis lähteä aamukahdeksalta.
Pitkä päivä ja todella väsynyt matkailun kommervenkeista mutta kaikki on erinomaisesti ja ainakin ollaan nyt PATAGONIASSA ja kartasta katsottuna aikamoisen maailman äärellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti